Viime yö oli kamalin koko Jessin elämän aikana. Sekä äidistäm, että varmasti myös Jessistä. Jessi väänsi ensimmäistä pökälettä. Sitä sitten väännettiin yhdessä ja Jessi huusi naama punaisena keuhkoja ulos ja äiti ei oikein tiennyt, että kuin voisi kakata Jessin puolesta. Olisi kyllä sen tehnyt jos olisi voinut. Lopuksi vielä kaiken lisäksi se huuto muuttui väsymykseksi, niin meinasi olla ilon aiheet vähissä, Jessi oli hiestä likomärkä ja äitiäkin vähän hikoilutti.

Lopulta äiti kuitenkin totesi, että kakka tuli kakattua ja vei jessin sänkyyn, jossa nukahti heti kun sai peiton silmille. Kello oli silloin 3 kolme, aamulla herättiin vasta kahdelta, joten nyt on varmaan unirytmi sekaisin oikein huolella. Huomenna äiti kyllä laittaa herätyskellon soimaan menee sen nukkumisen kanssa kuin myöhään tahansa. Nukutaan sitten mieluummin päiväunia.

Toivottavasti seuraavat pökäleet tulee helpommin.